Sceneries Painted

Jurdagat go lottit
Johtet máttás
Maid mu loddi doppe?

Haikealla tuulella:D

Mutta asiaan, nimittäin taas kerran piirtämiseen ja maalaamiseen. On varmaan aika typerää selitellä täällä töistäni ilman kunnon kuvia, mutta laiskuus vie tänään(kin) voiton. Laitan yhden kuvan... tuon ylhäällä noin. Se on sahaptin-päällikkö Joseph alias Ephraim alias Vuorten Takaisilta Vesiltä Tuleva Ukkonen. Piirsin kuvan jokunen kuukausi sitten piirrosvihkoon punaisella puuvärillä. Minulla on koko ajan joku piirros tai maalaus meneillään, nyt yksi aika surkea maalaus joka esittää taas kerran intiaaneja, sitten yksi posliinilaatta (siinä on aika psykedeeliset värit...) ja nyt iltasella aloittamani lyijykynäpiirros kolttaeukosta.
Lempiaiheitani ovat ihmiset, erityisesti saamelaiset, intiaanit, rock-ihmiset ja kaikenlaiset laitapuolen kulkijat. Vaikka töissäni on usein iloisenkirjavat värit, aiheet ovat surullisia tai ikäviä: lapsia myrkkymarjojen ääressä, masentuneena tupakoiva nuorukainen, lapsia hukuttava hirviö, nainen huumeissa, kiero paholainen naisen olkapäällä istumassa, verinen kohtaus talvisodasta jne. Iloisemmat työt ovat harvassa, niistä nyt esimerkkeinä saamelainen, onnellinen nuoripari ja esiintymisestä iloitseva hippilaulaja... eipä tule muita edes mieleen. Monissa töissä on lisäksi viittauksia ja vihjeitä piilotettuna kuvaan tai niiden aiheet on ammennettu osin kirjoista ja sotkettu mukaan omaan mielikuvitukseeni.
Yhtä tärkeä inspiraation (vihaan yli kaiken sanaa "inspiraatio") lähde kirjojen ohella on Musiikki isolla M:llä. Kuuntelen lähes aina musiikkia varsinkin maalaillessani ja suunnitellessani maalauksia. Piirtäminen tulee niin luonnostaan etten edes aina muista laittaa luureja korville. Led Zeppelin saa tekemään mystisiä naisia ja synkästi katselevia miehiä, The Doors kolkkoja ja pahaenteisiä töitä, Nightwish ja joiut korskeita luonnonmaisemia hahmojen taustalle ja Janis Joplin kaikkea ihme psykedeliaa ja kummallisia väriyhdistelmiä. Ilman musiikkia ei synny mitään - tai sitten jotain erilaista ja upeaa, kuten talvisota-maalaukseni tai ne myrkkymarjoja hinkuvat intiaanilapsoset.

Päivän kappale(et): The Crystal Ship Doorsilta ja My Generation Wholta! Tän-tän-tän-tän rän-tän-tän-tän piipl trai to pudas da-daun...

Uaa, sinisella autolla...eiko hups, biisejä eikä rapaa

Olen näköjään ottanut linjakseni kopioida ja näpistellä ideoita sieltä sun täältä, esimerkiksi Valtsun blogista. Hän se teki taas hienon musajutun, ja mie tehen kans!

Olen musiikin, kirjojen ja monen muunkin taiteenlajin saralla sillä linjalla, että jos musiikki on lokeroitu tarkasti "tässä on melodista heavy metalia olkaa hyvä) se ei yleensä kamalasti sykähdytä. Paras tulos saadaan, kun sotketaan kunnon klimppisoppa monesta aineksesta ja maustetaan se omin vaikuttein. Siinä saattaa tosin syntyä jo uusi musiikkityyli. Laitan tähän pari biisitärppiä.


Ball and Chain

Janis Joplinia juu. Upeat kontrastit, hämmästyttävää on myös se, miten pelkällä raa'alla lauluäänellä, mielenvikaisella kitaralla ja muutamalla muulla elementillä on tehty noin mahtava biisi. Löytyy levyltä Cheap Thrills (vuodelta kenkäraja) ja tietysti myös netistä lataamalla.

Like a Rolling Stone

Bob Dylan on ehkä melko pimeä tyyppi (luen nyt äijän elämänkertaa, siitä päätellen) mutta tämä kappale on soinut päässäni nyt monta päivää. En ole onnistunut hommaamaan tätä mp3:selle, pitäisi vissiin ostaa Bob Dylanilta joku kokoelmalevy kun seuraavan kerran maalikylille osun. Mutta siis, Rolling Stone -lehden listan mukaan maailman paras biisi ja vuosiluku on maksamakkara.

The End

Olen aika ennalta-arvattava ja noukin tähän listaan melko tunnettuja biisejä kuten tämän Doorsin klassikon vuodelta 1967, heidän nimikkoalbumiltaan. Pitkä, tunnelmaltaan juuri sopivan pikkuisen vinossa oleva kappale mahtavine nyansseineen. Hipoo tahallaan lapsellisine riimeineen, yksinkertaisine ratkaisuineen ja vaikeine aiheineen neroutta. Laitoin tämän tähän listaan minun ja 50-luvulla syntyneen enoni yhteisen Doors-fanituksen kunniaksi ja ennen kaikkea siksi, että tämä on ihan pirun hyvä!

Voodoo Child

Ajattelin laittaa nyt listaan jotain Nightwishia, mutta vain tämä pälkähti päähäni. Muutaman kuuntelukerran jälkeen koukuttuneena voin suositella kaikille! Jimi Hendrix oli nero kitaran kanssa, mutta kuoli liian nuorena, kuten tiedätte. Onneksi hän ehti luoda kaunista ja hyvää musaa lyhyen elämänsä aikana.

Sacrified

"Hieman" tuntemattoman joiku- ja heavy rock -yhtye Intriguen slovari vuodelta variksenpelätin. Poikkeuksellisesti täysin englanninkielininen ja joiuton kappale Karasjoen jätkiltä. Kauniit kitarat! Jos laulaja Kai Somby olisi syntynyt Amerikassa ja päässyt piireihin, hänestä olisi äänensä puolesta voinut tulla maailmanluokan heavylaulaja. Mutta kyllä Karasjoeltakin kajahtaa komeasti.

Immigrant Song

Led Zeppeliniä tottakai. En tiedä olenko henkisesti poika, kun tykkään näin miesmäisestä musiikista. Tässä on jänniä osia...

Creek Mary's Blood

No vihdoin Naitvis pääsi listalle, tällä tärkeällä ja upealla kappaleella. En tiedä onko mikään kappale saanut sydäntä jykyttämään samalla lailla kuin tämä. Sanoitus on mahtava, ja kaltaiseni intiaanispesialisti tajuaa siitä historian vaiheita. Olen ehkä kiinnostunut enemmän muista kuin creek(=seminole)-intiaaneista, mutta tämä biisi on jotain, todella jotain. Creek-laulajan mukaan tulo lopussa on hieno, samoin orkestraatiot ja sotilasrumpu-osuus. Kukaan, joka ei tunne tätä biisiä, ei voi sanoa perehtyneensä Nightwishin musiikkin tai suomalaiseen populaarimusiikkin ylipäätään, kunnolla.

+ sokerina pohjalla: Rekkakuskin tilitys

Jaakko Teppo, kansantaiteilija, on vääntänyt biisin rekkakuskin elämästä. Poimin tästä tähän lopun herkuksi yhden kuolemattoman lainin:

On se mun elämä ollut aika kovvoo kun olin vielä epeli,
meillä oli hiekkalaatikossakin vaan karkee sepeli...

Ruutitynnyri nimeltä uusivuosi

Hähhäh, njähhäh. Hyvää päivää vaan kaikille, minä olen tehokkaalla tuulella. Olen ehtinyt jo siivota lattialta 15 kohdetta käsittäneen rojukasan (siinä oli mm. kirjaston kirjoja, piirroksia, kyniä, pyyhekumeja ja muuta kivaa) siistinyt pöytääni, kahvittanut naapurin pappaa ja itseäni, hiihtänyt naurettava tekoturkislakki päässäni ison Käyräniemen ympäri, napsinut kymmeniä valokuvia, joikannut ja hoilannut, maalannut vesiväreillä, lähettänyt kolme uudenvuoden tekstaria, puhunut kolmen eri henkilön kanssa puhelimessa, tuijottanut tv:tä ja kuuta ja nälkynyt. Eilen oli aika kiva uudenvuodenaatto, niin kiva kun se perheporukalla voi olla, käytiin uimassa ja pizzalla ja räjäyteltiin turhanaikaisia ja huonolaatuisia kiinareita ja muuta tuliteskräpää. Jos minä saisin päättää, ainuttakaan ilmastotihulaista (=kiinaria tms.) ei ostettaisi, mutta muuan tuiteli sai niitä lahjaksi ison pussillisen ja niitä sitten ammuskeltiin illalla. En itse ampunut yhtään (sehän on hirvittävä rikos! kauhea pollari-lollari-pottumuusi vie vankilaan kaikki alaikäiset kiinareiden ammuskelijat) vaan kuvasin huonolla menestyksellä Punapommin, Tulivuoren, Pierupaukun ja monta muuta turhaa sähikäistä.

Valokuvausreissulle lähdin joskus yhden maissa, kun kuu oli kuulemma iso ja vaaleanpunainen jängän yllä. Niinpä minä sitten singutin sen ruman karvalakin päähäni ja vietin pari tuntia hiihtäen, kuvaten ja laulaa loilottaen. Onneksi kukaan ei tiettävästi kuullut. Reissun saldo oli muutama kymmenen todennäköisesti tärähtänyttä kuvaa, paleltuneet ja punaiset posket ja kaunis muisto. (sormia palelee edelleen)

Montakohan silmää on puhjennut tänä vuonna? En tajua, miten uudenvuoden juhlistaminen vie järjen lähes kaikkien päästä. Ostetaan naapurin pommeja vielä vähän jytympi aseistus, kaljaa ja makkaraa ja sitten riehutaan. Olen kuullut tapauksista, että roomalaisilla kynttilöillä on leikitty jedimiekkataistelua ja sitten oltu silmäpuolia, on ostettu jotain kalliita paukkuja, jotka on osoittautuneet ihan suutareiksi, laitettu postilaatikkoon Thunder Kingejä... äly hoi, älä jätä. Ei vuodenvaihteen koittaessa tarvi leikkiä jatkosodan pommituksia lähes aidoin asein ja vanhan kunnon ryyppäysperinteen hengessä!

Minä en tietenkään tunnusta yhtään uudenvuoden tyhmyyttä, muuta kuin sen, että jokunen vuosi sitten rakensin S:n ja kaverin kanssa ison hyppyrin naapurin mäkeen ja yritin ilmeisesti tuhota häntäluuni. Siinä olisi kai voinut käydä pahasti...so what, se oli yksi hauskimpia uusiavuosia koskaan!