Ruutitynnyri nimeltä uusivuosi

Hähhäh, njähhäh. Hyvää päivää vaan kaikille, minä olen tehokkaalla tuulella. Olen ehtinyt jo siivota lattialta 15 kohdetta käsittäneen rojukasan (siinä oli mm. kirjaston kirjoja, piirroksia, kyniä, pyyhekumeja ja muuta kivaa) siistinyt pöytääni, kahvittanut naapurin pappaa ja itseäni, hiihtänyt naurettava tekoturkislakki päässäni ison Käyräniemen ympäri, napsinut kymmeniä valokuvia, joikannut ja hoilannut, maalannut vesiväreillä, lähettänyt kolme uudenvuoden tekstaria, puhunut kolmen eri henkilön kanssa puhelimessa, tuijottanut tv:tä ja kuuta ja nälkynyt. Eilen oli aika kiva uudenvuodenaatto, niin kiva kun se perheporukalla voi olla, käytiin uimassa ja pizzalla ja räjäyteltiin turhanaikaisia ja huonolaatuisia kiinareita ja muuta tuliteskräpää. Jos minä saisin päättää, ainuttakaan ilmastotihulaista (=kiinaria tms.) ei ostettaisi, mutta muuan tuiteli sai niitä lahjaksi ison pussillisen ja niitä sitten ammuskeltiin illalla. En itse ampunut yhtään (sehän on hirvittävä rikos! kauhea pollari-lollari-pottumuusi vie vankilaan kaikki alaikäiset kiinareiden ammuskelijat) vaan kuvasin huonolla menestyksellä Punapommin, Tulivuoren, Pierupaukun ja monta muuta turhaa sähikäistä.

Valokuvausreissulle lähdin joskus yhden maissa, kun kuu oli kuulemma iso ja vaaleanpunainen jängän yllä. Niinpä minä sitten singutin sen ruman karvalakin päähäni ja vietin pari tuntia hiihtäen, kuvaten ja laulaa loilottaen. Onneksi kukaan ei tiettävästi kuullut. Reissun saldo oli muutama kymmenen todennäköisesti tärähtänyttä kuvaa, paleltuneet ja punaiset posket ja kaunis muisto. (sormia palelee edelleen)

Montakohan silmää on puhjennut tänä vuonna? En tajua, miten uudenvuoden juhlistaminen vie järjen lähes kaikkien päästä. Ostetaan naapurin pommeja vielä vähän jytympi aseistus, kaljaa ja makkaraa ja sitten riehutaan. Olen kuullut tapauksista, että roomalaisilla kynttilöillä on leikitty jedimiekkataistelua ja sitten oltu silmäpuolia, on ostettu jotain kalliita paukkuja, jotka on osoittautuneet ihan suutareiksi, laitettu postilaatikkoon Thunder Kingejä... äly hoi, älä jätä. Ei vuodenvaihteen koittaessa tarvi leikkiä jatkosodan pommituksia lähes aidoin asein ja vanhan kunnon ryyppäysperinteen hengessä!

Minä en tietenkään tunnusta yhtään uudenvuoden tyhmyyttä, muuta kuin sen, että jokunen vuosi sitten rakensin S:n ja kaverin kanssa ison hyppyrin naapurin mäkeen ja yritin ilmeisesti tuhota häntäluuni. Siinä olisi kai voinut käydä pahasti...so what, se oli yksi hauskimpia uusiavuosia koskaan!