sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Viikkohistoriikki

Ulkona on tavattoman ruma ilma, ei mikään fiertu, kuten tänään jo kertaalleen sanottiin. olen ollut ohjaamassa (kaistapäistä) liikennettä porokisoissa muutaman pitkän ja tuiskuisen tunnin ja kuullut, että suosikkiporoni Dat lea voitti! Dat lea dat lea gonagasboazu.

Porokisoissa oli kova meininki taas kerran. Yli viisisataa ihmistä, ahkuja, kylän poikia, juokaleita, turisteja, lehdistöä, arvankauppaajia, pikkulapsia, pororikkaita ja vähemmän rikkaita, suopunkimestareita, villahuiveihin kääriytyneitä nuoria äitejä, oppilaita, opettajia, kokkeja, käsityöläisiä, kilpailijoita ja hyvien kilpahärkien ja kilpahirvaiden omistajia käyskenteli Inarijärven jäällä, lomakylän edessä. Arpajaisissa oli mielettömän hienoja palkintoja, kuten taskulamppu, nuutunut kuivakakku, villapipo, sammutuspeitto ja patakinnas. En voittanut mitään, ja se johtui ehkä siitä, etten ostanut arpoja.

Päivien persoonallisuuksiin kuuluivat mm. konjakkipullon piilottelija, kaksi muhevassa maistissa ollutta annnnniskelupaikan ja makkarakopin etsijää, kaksi lauantaina omille teilleen lähtenyttä ajoporoa, karvalakkini Igor (tuttavallisemmin Iikori), kolme saapumatonta linjaautoa, ahkerat ja kielitaitoiset lipunmyyjät ja väärinpysäköivät, huolettomat veikot.

Markkinahenkisestä tapahtumasta sai poromiehen suudelmia, poromakkaroita, aitoja silmättömiä ketunnahkoja ja porojen heijastimia. Jos rahaa riitti. Pahimpaan ruuhkaaikaan lättykioskissa oli niin tiivis tunnelma, että ei päässyt liikkeelle. Jouduin kovan repun ja ison mahan väliin puristuksiin ja melkein tukehduin. Juttelin ahkujen kanssa ja autoin kahvin kaimani tykö. Kaikki ihmiset valittivat huonoa ilmaa ja ahtautuivat lämmitettyihin kojuihin ja tuulensuojaa tarjoaviin laavuihin. Tupakoita ja etenkin Petteroosia kärysi kaikkialla, mutta tuisku sammutti ison osan.

Naapuriin majoitettiin kolme ajoporoa. Ne kaivavat siinä edelleen, paitsi yksi. Se taisi kisailla tänäänkin. Saamen kieltä kuului kisapaikalla ja nyt naapurissakin. Kivaa, saamea on aina mukavaa puhua ja kuunnella. Kirjoittaisin tätä blogiakin saameksi, mutta koneella ei ole saamen kirjaimia ja Bloggerikaan ei taitaisi tukea niitä. Sain käyttää kielitaitojani kisoissa, kun tulkkasin lipunmyynnissä. Siskoni sai myytyä paljon arpoja Norjasta tuleville poropojille, ja yksi voitti hatun. Mahtoi olla tyytyväinen, kun sai sijoitettua rahansa aitoon käsityöhön.

Koulussa ei viikolla tapahtunut oikeastaan mitään. Bändi- ja lauluharkkoja oli tavallista enemmän. Esiintymisiä on tiedossa useita keväälle! Opettajat kiristävät taas koetahtia, mutta onneksi me meidän luokan sámegiel'máhttit onnistuimme narraamaan ruotsinopen laittamaan kokeen sellaiselle päivälle, jolloin paljon ketään ei ole koulussa. Koulun netti on alkanut toimia, mutta eipä se minua lohduta, koska olen unohtanut tunnukseni.

Sinä, joka luit tänne saakka, saat erikoiskunnian laittaa kommentin minulle, koska ansiokkaasti jaksoit pitkät jaarittelut.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Suoramainontaa

Suoramainostan tähän nyt toista blogiani, jokseenkin matalatasoista tarinaa Wehan Valleyta. Se kertoo...

Ähäkutti, en ihan vielä. Minun täytyy ensin esitellä teille wehanit. He ovat intiaanikansa, joka elää Idahossa, Yhdysvalloissa. Wehaneita on useita tuhansia, mutta heidän vanhan kielensä on lähes syrjäyttänyt englanti. Wehaneilla on oma reservaatti, jossa asuu kolmatta tuhatta heistä. Reservaatissa on metsätaloutta ja matkailua. Moni asukas työllistyy myös palvelualalla ja suuressa alueen alkuperäisasukkaiden koulutuskeskuksessa. Reservaatin ongelmina ovat alkoholin reipas käyttö, työttömyys ja oman perinteen katoaminen.
Muista alueen intiaanikansoista wehanit eroavat eniten siinä, että heitä ei oikeasti ole olemassa.

Wehan Valley on jatkokertomus, joka päivittyy noin kerran viikossa julmetun pitkällä osalla. Sen tapahtumat etenevät kuin minkä tahansa tv-saippuan, kuten Täydellisten naisten tai Serranoiden. Henkilöhahmoja on paljon, joten pieni selvitys on paikallaan, ennen kuin pääsette lukemaan tarinaa. Sivulla on tosin esitelty muutama hahmo tarkemmin.

Sheena Parker on eräänlainen päähenkilö. Hän on 16-vuotias, alakuloisuuteen taipuvainen, hieman pullukka tyttö. Hän on auttamattomasti lätkässä veljensä kaveriin. Sheena harrastaa juttujen kertomista tai toisinaan jopa huijaamista, jousiammuntaa ja koiran kanssa lenkkeilyä. Hän puhuu wehan-kieltä ollen näin hyvin erikoinen nuori reservaatissa. Sheenalla on veli Shawn (18) ja sisar Shannon (21, opiskelee yliopistossa Seattlessa), ja hänen vanhempiensa nimet ovat George ja Nelly. George on omahyväinen ja töykeä työnarkomaani, Nelly kiltti ja hiljainen wehan-käsitöiden opettaja instituutissa. Hän on ikävä kyllä täysin miehensä pomoteltavissa.

Nigel on Sheenan rakkauden kohde ja itsekin rakastunut tyttöön. Nigel asuu kaksin isäpuolensa Richardin kanssa. Richardin vaimo ja Nigelin äiti Shannon sekä Nigelin puoliveli Ned kuolivat muutamia vuosia sitten baarin tulipalossa, eikä Nigel ole oikein päässyt yli asiasta. Hän on itsetuhoinen, mutta toisaalta haaveilee tulevaisuudesta Sheenan kanssa. Soittaa rumpuja Shawnin bändissä. Nigel on tavallaan osa Sheenan sukua, sillä hänen äitinsä oli Sheenan sedän exä.

Inga on bändin 18-vuotias kitaristi (bändin neljäs jäsen on basisti Hugh), hyvin omaleimainen ja outo tyttö. Hän on potkaistu pellolle koulusta jo aikapäiviä sitten, sillä hän on toisinaan hyvin määräilevä, teräväkielinen ja röyhkeä, ja harjoittaa rikollisuutta. Ingan päivät kuluvat töissä sahalla, tehden uusia biisejä ja suunnitellen murtovarkauksia. Hänen äitinsä on Sheenan täti Kit, alkuperäiskansa-aktivisti ja taiteilija, jolla on salainen suhde Quena-nimiseen tarjoilijattareen.

Amber on Shawnin suloinen tyttöystävä, pieni ja kiltti high schoolia käyvä tyttö. Hänen äitinsä on juoppo tarjoilijatar Quena. Amber on myös Sheenan kaveri.

Reservaattiin juuri muuttanut, monien paheksuma kampaaja on nimeltään Annie. Annie tuli reservaattiin alun perin etsimään tuntematonta isäänsä. Ainoa tieto, minkä Annien äiti kertoi tyttärelleen tämän isästä ennen omaa kuolemaansa, että hän oli "juopporenttu inkkari Wehan Valleyn reservaatista". Annie on vajaa kolmikymppinen, puoliksi afroamerikkalainen ja hyvin kaunis nainen, jolla on taipumus yhden illan juttuihin ja keplotteluun. Rakastaa juoruilua ja kauniita vaatteita ja kenkiä.

www.wehanvalley.blogspot.com

Tervetuloa lukemaan! Aloita alhaalta blogiarkistosta ekoista osista. Rakentava arvostelu olisi myös poikaa tarinalle.

Biisivinkit tarinan lukemiseen:

Creek Mary's Blood, esittäjä Nightwish

Behind Blue Eyes, The Who

Riders on the Storm, The Doors

My Generation, The Who

Killer Queen, Queen

Älkää kupsahtako ojaan.