Viikkohistoriikki

Ulkona on tavattoman ruma ilma, ei mikään fiertu, kuten tänään jo kertaalleen sanottiin. olen ollut ohjaamassa (kaistapäistä) liikennettä porokisoissa muutaman pitkän ja tuiskuisen tunnin ja kuullut, että suosikkiporoni Dat lea voitti! Dat lea dat lea gonagasboazu.

Porokisoissa oli kova meininki taas kerran. Yli viisisataa ihmistä, ahkuja, kylän poikia, juokaleita, turisteja, lehdistöä, arvankauppaajia, pikkulapsia, pororikkaita ja vähemmän rikkaita, suopunkimestareita, villahuiveihin kääriytyneitä nuoria äitejä, oppilaita, opettajia, kokkeja, käsityöläisiä, kilpailijoita ja hyvien kilpahärkien ja kilpahirvaiden omistajia käyskenteli Inarijärven jäällä, lomakylän edessä. Arpajaisissa oli mielettömän hienoja palkintoja, kuten taskulamppu, nuutunut kuivakakku, villapipo, sammutuspeitto ja patakinnas. En voittanut mitään, ja se johtui ehkä siitä, etten ostanut arpoja.

Päivien persoonallisuuksiin kuuluivat mm. konjakkipullon piilottelija, kaksi muhevassa maistissa ollutta annnnniskelupaikan ja makkarakopin etsijää, kaksi lauantaina omille teilleen lähtenyttä ajoporoa, karvalakkini Igor (tuttavallisemmin Iikori), kolme saapumatonta linjaautoa, ahkerat ja kielitaitoiset lipunmyyjät ja väärinpysäköivät, huolettomat veikot.

Markkinahenkisestä tapahtumasta sai poromiehen suudelmia, poromakkaroita, aitoja silmättömiä ketunnahkoja ja porojen heijastimia. Jos rahaa riitti. Pahimpaan ruuhkaaikaan lättykioskissa oli niin tiivis tunnelma, että ei päässyt liikkeelle. Jouduin kovan repun ja ison mahan väliin puristuksiin ja melkein tukehduin. Juttelin ahkujen kanssa ja autoin kahvin kaimani tykö. Kaikki ihmiset valittivat huonoa ilmaa ja ahtautuivat lämmitettyihin kojuihin ja tuulensuojaa tarjoaviin laavuihin. Tupakoita ja etenkin Petteroosia kärysi kaikkialla, mutta tuisku sammutti ison osan.

Naapuriin majoitettiin kolme ajoporoa. Ne kaivavat siinä edelleen, paitsi yksi. Se taisi kisailla tänäänkin. Saamen kieltä kuului kisapaikalla ja nyt naapurissakin. Kivaa, saamea on aina mukavaa puhua ja kuunnella. Kirjoittaisin tätä blogiakin saameksi, mutta koneella ei ole saamen kirjaimia ja Bloggerikaan ei taitaisi tukea niitä. Sain käyttää kielitaitojani kisoissa, kun tulkkasin lipunmyynnissä. Siskoni sai myytyä paljon arpoja Norjasta tuleville poropojille, ja yksi voitti hatun. Mahtoi olla tyytyväinen, kun sai sijoitettua rahansa aitoon käsityöhön.

Koulussa ei viikolla tapahtunut oikeastaan mitään. Bändi- ja lauluharkkoja oli tavallista enemmän. Esiintymisiä on tiedossa useita keväälle! Opettajat kiristävät taas koetahtia, mutta onneksi me meidän luokan sámegiel'máhttit onnistuimme narraamaan ruotsinopen laittamaan kokeen sellaiselle päivälle, jolloin paljon ketään ei ole koulussa. Koulun netti on alkanut toimia, mutta eipä se minua lohduta, koska olen unohtanut tunnukseni.

Sinä, joka luit tänne saakka, saat erikoiskunnian laittaa kommentin minulle, koska ansiokkaasti jaksoit pitkät jaarittelut.