perjantai 15. tammikuuta 2010

Uaa, sinisella autolla...eiko hups, biisejä eikä rapaa

Olen näköjään ottanut linjakseni kopioida ja näpistellä ideoita sieltä sun täältä, esimerkiksi Valtsun blogista. Hän se teki taas hienon musajutun, ja mie tehen kans!

Olen musiikin, kirjojen ja monen muunkin taiteenlajin saralla sillä linjalla, että jos musiikki on lokeroitu tarkasti "tässä on melodista heavy metalia olkaa hyvä) se ei yleensä kamalasti sykähdytä. Paras tulos saadaan, kun sotketaan kunnon klimppisoppa monesta aineksesta ja maustetaan se omin vaikuttein. Siinä saattaa tosin syntyä jo uusi musiikkityyli. Laitan tähän pari biisitärppiä.


Ball and Chain

Janis Joplinia juu. Upeat kontrastit, hämmästyttävää on myös se, miten pelkällä raa'alla lauluäänellä, mielenvikaisella kitaralla ja muutamalla muulla elementillä on tehty noin mahtava biisi. Löytyy levyltä Cheap Thrills (vuodelta kenkäraja) ja tietysti myös netistä lataamalla.

Like a Rolling Stone

Bob Dylan on ehkä melko pimeä tyyppi (luen nyt äijän elämänkertaa, siitä päätellen) mutta tämä kappale on soinut päässäni nyt monta päivää. En ole onnistunut hommaamaan tätä mp3:selle, pitäisi vissiin ostaa Bob Dylanilta joku kokoelmalevy kun seuraavan kerran maalikylille osun. Mutta siis, Rolling Stone -lehden listan mukaan maailman paras biisi ja vuosiluku on maksamakkara.

The End

Olen aika ennalta-arvattava ja noukin tähän listaan melko tunnettuja biisejä kuten tämän Doorsin klassikon vuodelta 1967, heidän nimikkoalbumiltaan. Pitkä, tunnelmaltaan juuri sopivan pikkuisen vinossa oleva kappale mahtavine nyansseineen. Hipoo tahallaan lapsellisine riimeineen, yksinkertaisine ratkaisuineen ja vaikeine aiheineen neroutta. Laitoin tämän tähän listaan minun ja 50-luvulla syntyneen enoni yhteisen Doors-fanituksen kunniaksi ja ennen kaikkea siksi, että tämä on ihan pirun hyvä!

Voodoo Child

Ajattelin laittaa nyt listaan jotain Nightwishia, mutta vain tämä pälkähti päähäni. Muutaman kuuntelukerran jälkeen koukuttuneena voin suositella kaikille! Jimi Hendrix oli nero kitaran kanssa, mutta kuoli liian nuorena, kuten tiedätte. Onneksi hän ehti luoda kaunista ja hyvää musaa lyhyen elämänsä aikana.

Sacrified

"Hieman" tuntemattoman joiku- ja heavy rock -yhtye Intriguen slovari vuodelta variksenpelätin. Poikkeuksellisesti täysin englanninkielininen ja joiuton kappale Karasjoen jätkiltä. Kauniit kitarat! Jos laulaja Kai Somby olisi syntynyt Amerikassa ja päässyt piireihin, hänestä olisi äänensä puolesta voinut tulla maailmanluokan heavylaulaja. Mutta kyllä Karasjoeltakin kajahtaa komeasti.

Immigrant Song

Led Zeppeliniä tottakai. En tiedä olenko henkisesti poika, kun tykkään näin miesmäisestä musiikista. Tässä on jänniä osia...

Creek Mary's Blood

No vihdoin Naitvis pääsi listalle, tällä tärkeällä ja upealla kappaleella. En tiedä onko mikään kappale saanut sydäntä jykyttämään samalla lailla kuin tämä. Sanoitus on mahtava, ja kaltaiseni intiaanispesialisti tajuaa siitä historian vaiheita. Olen ehkä kiinnostunut enemmän muista kuin creek(=seminole)-intiaaneista, mutta tämä biisi on jotain, todella jotain. Creek-laulajan mukaan tulo lopussa on hieno, samoin orkestraatiot ja sotilasrumpu-osuus. Kukaan, joka ei tunne tätä biisiä, ei voi sanoa perehtyneensä Nightwishin musiikkin tai suomalaiseen populaarimusiikkin ylipäätään, kunnolla.

+ sokerina pohjalla: Rekkakuskin tilitys

Jaakko Teppo, kansantaiteilija, on vääntänyt biisin rekkakuskin elämästä. Poimin tästä tähän lopun herkuksi yhden kuolemattoman lainin:

On se mun elämä ollut aika kovvoo kun olin vielä epeli,
meillä oli hiekkalaatikossakin vaan karkee sepeli...

2 kommenttia: