Ei vai joo?

Olen maailman laiskin kirjoittamaan blogia, mutta ketä se vaivaa? Nimittäin blogilla on aika vähän lukijoita, kaipa niillekin on ihan sama, miten usein mie täällä mitään julkaisen. Ja sitten onkin yksi hailee, kirjoitanko saameksi vai suomeksi. Tästä lähtien taidan kirjoittaa joka toisen tekstin suomeksi ja joka toisen saameksi. Kuvia pitäisi lisätä, mutta en osaa imuroida niitä netistä ja enkä halua, että omat kuvani leviävät holtittomasti netissä, varsinkin jos niissä on ihmisiä näkyvillä. Toinen (eikun kolmas) blogikriisi koskettaa aiheita, olen miettinyt monia, monia juttuja, mistä saisi tunteekkaita ja hienoja tekstejä, mutta toisaalta en halua, että aivan kaikki lukisivat niitä. Eletäänkö täällä tosiaankin niin sensuurissa, etten kehtaa kirjoittaa omaan blogiin rehellisiä mielipiteitäni? Siitä se tuskin johtuu, vaan siitä, että kaikkea ei kannata huutaa anonyyminä ikuisesti julkiseksi, ettei saisi houkkion leimaa. Ehkäpä, ehkäpä täällä tulee olemaan asiaa esimerkiksi kauneusihanteista, suvaitsevaisuudesta monessakin asiassa ja yhtä lempiaihettani "viherpiiperöosastoa".

Mun áiggun vuoruid mielde blogget suoma- ja sámegillii!

Joutavista asioista voisin kertoa, että tänään oli joku kummallinen "tyttöjen päivä" ja olisi pitänyt pukeutua mustaan puseroon, mutta koska idea oli minun mielestäni äärimmäisen typerä, laitoin vasitella päälle sinisen. Ajatus girlpowerista ei innosta! No onhan se ihan hienoa olla tyttö, mutta kaikki, mikä rajaa asiat vain tytöille tai pojille, ei kauheasti ilahduta. Edustan siis mieluummin varispoweria.

Ai niin, vielä yksi juttu täytyy raportoida. Aion vaihtaa blogin nimen. Alkuperäinen eli Vesiväriä ja juomuskoukkuja oli hätäriipaisu, enkä ole muistanut uudistaa sitä. Uusi nimi on Moalla mus, muru minusta. Aika rankkaa, vai? Sen kunniaksi päivän biisi on SomByn Sáibu muuten vaan. Siinä on paljon hienoja juttuja, kuten toistuvia kertosäkeitä, aggressiivisyyttä ja hassuja synaääniä, joita kannatan tänään.